Varsinais-Suomessa mansikkakausi etenee tänä vuonna verkkaisesti. Alkukesä on ollut viileä – yllättävänkin viileä – ja juhannuksen jälkeen käynnistyneet sadekuurot ovat entisestään hidastaneet kypsymistä.
Vaikka vettä ei ole satanut joka päivä, on koleus tehnyt tehtävänsä: lämpösummaa ei ole kertynyt tarpeeksi, ja suuret marjamassat ovat vasta pikkuhiljaa alkamassa saamaan väriä. Moni tila seuraa rivistöjä huolella, mutta selkeää kauden huippua ei ainakaan tällä hetkellä ole näkyvissä.
Ei vielä punaisena, eikä vielä ruuhkaa
Sateella mansikka ei juuri punaisemmaksi muutu. Kasvi elää, kyllä – mutta kypsyminen vaatii aurinkoa, lämpöä ja valoa. Kun nämä puuttuvat, kypsien marjojen määrä jää niukaksi. Tämän huomaa paitsi itsepoiminnan lomassa myös tilojen valmiiksi poimituissa erissä: ostettavaa on, mutta ei runsaasti.
Monilla tiloilla onkin nyt tilanne, jossa sateen jälkeen ei päästä heti poimimaan – mutta ei se mitään haittaa, koska kypsää ei juuri ole. Joudutaan joka tapauksessa odottamaan.
Sateen alla ei haluta pitää kypsää
Ennen sadetta marjatilat pyrkivät poimimaan rivit mahdollisimman hyvin tyhjiksi. Kypsä marja ei pidä vedestä. Se voi haljeta, pehmetä tai homehtua nopeasti. Sen sijaan hieman raaka mansikka kestää kevyen sateen yllättävän hyvin – kunhan sadekuurot eivät ole kovin voimakkaita, rakeisia tai pitkiä.
Tällä hetkellä tilanne on siis sellainen, että kypsymistä tapahtuu, mutta hitaasti. Marjoja tulee, mutta maltilla. Ei ole vielä nähty sitä suurta ”mansikkaryntäystä”, jossa pellot punertavat ja ihmiset jonottavat ämpäreineen. Eikä sitä aivan heti ehkä nähdäkään, ellei jokin ihmeellinen lämpöaalto tuo kunnollista kasvusysäystä.
Tilanne elää – ja vaatii seurantaa
Tällaisina kesinä viestintä korostuu. Tiloilta toivotaan ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, ja asiakkaiden on hyvä seurata aktiivisesti somea, verkkosivuja tai soittaa suoraan. Mikä on auki, mikä ei? Onko marjaa? Voiko tulla poimimaan? Tämä kaikki voi muuttua päivässä.
Vinkki: Jos suunnittelet itsepoimintaa, kannattaa ensin tarkistaa tilanne suoraan tilalta – etenkin, jos keli on ollut viileä tai sateinen.
Entä miten tämä vaikuttaa hintoihin?
Kun marjaa tulee hitaasti, myös tarjonta pysyy maltillisena. Tämä voi tarkoittaa, että hinnat eivät lähde heti laskuun, vaikka kausi olisi käynnissä. Toisaalta myös työ on hitaampaa – poimijat tekevät pidempiä kierroksia pienemmällä tuloksella. Kaikki tämä näkyy kokonaisuudessa: hinnassa, aikataulussa ja siinä, miten mansikka tavoittaa ostajansa.
Maltillinen alku voi olla hyväkin
Jos jotakin positiivista tilanteesta etsii, niin ainakin se, että tällainen hidas alku voi pidentää kautta. Jos ei tule yhtäkkistä ryntäystä, saattaa marjaa riittää pidemmälle heinäkuuhun – ja ehkä jopa elokuulle. Kaikki riippuu säästä ja siitä, miten satokauden huippu lopulta kehittyy.
Mutta juuri nyt – Varsinais-Suomessa – kausi matelee. Hitaasti, varmasti, mutta ilman isoa ryminää. Marjaa tulee, kun tulee. Ja on joskus ihan hyvä niin.