Vaikka vadelman itsepoiminta sinänsä onkin helppoa ja mukavaa, tekee kokemuksesta vielä onnistuneemman se, että siihen valmistaudutaan huolellisesti. Siksi olenkin koonnut tähän artikkeliin muutaman vinkin, vastauksen yleisiin kysymyksiin, joiden avulla vadelman itsepoiminta Karijoella on mukava ja antoisa kokemus.
Omat astiat mukaan itsepoimintaan, vai tilan tarjoamat käyttöön?
Kun vadelmaa lähdetään Karijoelle itse poimimaan, tulee ensimmäiseksi mieleen kysymys, tarvitaanko sinne omia astioita.
Tämä riippuu todella paljon siitä, mitä aiot vadelmille poiminnan jälkeen tehdä. Omissa astioissa saat itse poimimasi vadelmat kulkemaan kätevästi kotiin asti, mutta monet suosivat poimintaa tilan tarjoamiin astioihin ja laatikoihin. Jokin karijokelainen vadelmatila saattaa laatikoista erikseen veloittaa, mutta käsitykseni mukaan itsepoiminnan hintaan yleensä sisältyy poiminta-astioiden käyttö ja laatikot tarpeen mukaan.
Jos käytät omia astioita, valitse laakeita ja matalia, mielellään kahvallisia koppia. Tai keppoja. Monet myös haluavat poimia vadelmat mielellään suoraan pakasterasioihin, jolloin herkän marjan käsittelykerrat jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja marja säilyttää muotonsa ilman vaurioita.
Vadelman poimiminen ämpäriin on siinä mielessä huono idea, että ämpärin ollessa korkea, jäävät alimmat vadelmat helposti painon alle, ja musertuvat ja mehustuvat tästä johtuen. Tämä ei toki haittaa, jos teet vadelmista mehua tai sosetta samantien kotiin päästyäsi, mutta mikäli aikeenasi on pakastaa vadelmat kauniina ja kokonaisina, kannattaa laatuun kiinnittää jo tässä vaiheessa huomiota.
Käyttäessäsi omia astioita, huomaa että ne pitää punnita ennen itsepoiminnan aloittamista jotta tiedetään, paljonko kokonaispainosta punnituksen yhteydessä vähennetään.
Mitä itsepoimintaan puetaan päälle? Tarvitaanko saappaita?
Parhaan kokemuksen vadelman itsepoiminnasta saa säänmukaisella varustuksella ja oikeanlaisilla jalkineilla. Vadelma kasvaa pellolla, joten sateen jälkeisenä päivänä maa on aivan erilainen kuin pitkän kuivan kauden jälkeen. Tämä on hyvä huomioida kun valitaan itsepoimintajalkineita. Pelloilla on myös kaikenlaista luontoon kuuluvaa ötökkää ja mönkiäistä itsepoimijoiden kiusana tai ilona, joten jalkineiden kosteudenkeston lisäksi on toki hyvä kiinnittää huomiota myös niiden muuhun tekniseen suojaavuuteen.
Itsepoimintapellot ovat usein sen verran runsaasti liikennöityjä, että suurempaa vaaraa käärmeistä ei pitäisi olla, mutta esimerkiksi pienet punkit sattavat herkästi tarttua avojaloin liikkuvan iholle. Punkkitarkastus onkin hyvä tehdä, liikkuipa missäpäin Suomen luontoa hyvänsä, eikä itsepoiminta vadelmatilalla tästä paljoa poikkea.
Saapuessasi itsepoimintapaikalle, tilamyymälään tai vastaavaan pisteeseen
Vadelman itsepoiminta alkaa lähes poikkeuksetta siitä tilanteesta, jossa saavut joko tilamyymälän pihalle, tai erikseen poimintapellolla sijaitsevalle punnitus- ja maksupisteelle.
Suurimmalla osalla tiloista punnitus ja maksu tapahtuvat yhdessä paikassa, mutta joillain suuremmilla itsepoimintatiloilla myös pelloilla on omat punnitus- ja maksupisteensä.
Tilamyymälän pihalla kerrot aikeesi tulla vadelmaa itse poimimaan, saat mukaasi astiat, jollei sinulla ole omia, ja ohjeet siitä, mistä vadelmaa aletaan poimimaan. Tässä kohtaa myös omat astiasi punnitaan, mikäli sinulla sellaisia mukana on.
Tilamyymälän pihalta tai punnituspisteeltä sinut ohjataan yleensä ystävällisesti eteenpäin. Pellot saattavat olla aivan vieressä, tai jonkin matkan päässä, joten pieni kävelymatka saattaa tulla kyseeseen. Joillekin pelloille voi myös ajaa autolla, ja joillain suuremmilla tiloilla saattaa olla jopa kuljetusta tilamyymälästä itsepoimintapaikkaan.
Pellolla sinulle näytetään paikka ja rivi, mistä saat poimia ja kerrotaan se, mihin suuntaan poiminnassa edetään. Saat mahdollisesti mukaasi myös merkin jonka jätät poiminnan päätteeksi kertomaan seuraaville poimijoille ja tilan henkilökunnalle sen, mihin asti rivissä vadelmaa on poimittu, ja mistä seuraava poimija aloittaa. Vadelmarivit on usein tuettu seipäisiin kiinnitetyllä langalla, joten myöskin ”tolppaväli” saattaa olla termi kun puhutaan paikasta rivissä.
Miten vadelmaa itse poimitaan?
Vadelman itsepoiminnassa on muutama tärkeä sääntö tai ohje, joita noudattamalla pääsee parhaaseen lopputulokseen niin poimijan, poimintaa tarjoavan tilan kuin seuraavan poimijankin kannalta.
Ensinnäkin itsesi kannalta on tärkeää, että poimit vain kypsää ja hyvää marjaa koriisi tai astiaasi. Raakojen vadelmien poimiminen ei ole kannattavaa, koska vadelmat ovat parhaimmillaan kypsinä ja punaisina. Tai keltaisina jos poimit keltaista vadelmaa. Myöskään homeisia, mätiä, linnun nokkimia tai muuten huonoja vadelmia ei kannata koriin kerätä, vaan ne tulee nakata riviväliin, jossa ne jatkavat luonnollista kiertokulkuaan pellon ravinteeksi.
Huonojen marjojen poistaminen ei ole vadelmalla yhtä tärkeä toimenpide kuin esimerkiksi mansikan kohdalla, mutta fiksua on silti nakata huono vadelma puskasta pois. Vadelmapensaat ovat kuitenkin senverran ilmavia, että huono vadelma harvoin pääsee tekemään suurta tuhoa vierusvadelmiinsa.
Vadelmaa harvoin näkyy puskan päällä, joten itsepoiminnassa puskan varovainen selaaminen on tärkeää, jotta löydetään kaikki poimittavat vadelmat. Rehevä vadelmapensas kätkee usein sisälleen uskomattoman monta marjaa.
Varo kuitenkin taittamasta vadelman oksia liikaa, koska vaikka ne ovat joustavia, on vadelman oksa tietyllä tavalla myös herkkä hajoamaan kovin käsiteltäessä.
Kypsän vadelman tunnistat siitä, että sen pinta on kiiltävä, se irtoaa kevyesti kiinni ottamalla, ja se on väriltään kauniin punainen. Raa’at vadelmat eivät irtoa puskasta muuten kuin voimalla, ja silloinkin niihin useimmiten jää kanta vielä kiinni.
Ylikypsän vadelman pinta sensijaan menee tummaksi, menettää kiiltoaan ja näyttää mutenkin kuivahtaneelta. Sellaisia ei koriin ole syytä kerätä.
Onko vadelman itsepoiminta raskasta?
Vadelman itsepoiminta on hyötyliikuntaa makeimmillaan, eikä se varsinaisesti ole raskasta siinä mielessä, että poimittavat marjat tai kannettavat keräilyastiat olisivat kovin raskaita.
Vadelma kuitenkin kasvaa sekä maan rajassa että ylempänä pensaassa, josta johtuen jalat joutuvat vadelmaa itse poimiessa kohtalaisen kovalle koetukselle. Toinen rasittuva paikka saattaa olla selkä, hieman yksilöllisistä ominaisuuksista ja kunkin valitsemasta poiminta-asennosta riippuen.
Millä perusteella itse poimitusta vadelmasta maksetaan?
Vadelman itsepoiminnan hinta määräytyy selkeällä kaavalla:
Itsepoiminnan hinta = poimitun vadelman määrä X kilohinta
Vadelman itsepoiminnan hinnan laskukaava
Vadelman itsepoiminnan kilohinta vaihtelee tiloittain, ja usein myös satokauden mukaan niin, että vadelman ollessa runsaimmillaan kilohinta on suurempi, ja vadelman vähetessä myös kilohinta tippuu alaspäin. Tämä johtuu siitä, että vähäisestä vadelmamäärästä saaliin keräämisen ajatellaan vievän enemmän aikaa ja näin ollen poimintakustannus (eli tässä tapauksessa itsepoimintaan käytetty vaiva) on suurempi.
Joillain marjatiloilla itsepoiminnan hinta pysyy koko kauden samana, ja parhaiten hinnasta pääseekin kärryille kun pirauttaa Karijoella sijaitsevalle marjatilalle ja kysyy asiaa.
Onko vadelman itsepoiminta Karijoella halvempaa kun valmiiksi poimittu vadelma?
Tämä on usein moninainen kysymys. Vadelman itsepoiminnan kilohinta on usein halvempi kun ostetun vadelman hinta, mutta todellinen kustannus onkin sitten vaikeammin hahmotettavissa.
Jos vadelmaa poimii tarkkaan ja hyvällä asenteella, saa helpohkosti kerättyä sopivan määrän hyvälaatuista marjaa. Mutta tähän toki menee aikaa, jolle sinänsä on myös määriteltävissä jokin hinta. Kun ynnätään oman ajan hinta, tilalle kulkemisen hinta ja vielä itse poimituista vadelmista maksettava kilohinta, ollaankin jo aivan toisenlaisessa summassa, verrattuna tilanteeseen jossa vadelmat haetaan kauppareissulla marketin edessä olevalta tiskiltä valmiiksi poimittuna.
Toinen tarkasteltava asia on itsepoimitun vadelman laatu. Sanonta ”kun poimii itse, saa juuri sitä mitä sattuu poimimaan” pitää hyvin paikkansa, ja joskus harjaantumattoman itsepoimijan saalista katsoessa tulee olo, että edullisemmin olisit saanut ne hyvät vadelmat valmiiksi poimittuna. Mutta sitten toisaalta olisi jäänyt itsepoiminnan kokemus saamatta. Sillekin on laskettava jokin arvo.
Puhtaasti kilohinnalla tarkasteltuna vadelman itsepoiminnan hinta on siis edullisempi kuin valmiiksi poimitun vadelman. Monimutkaisesti pohdittuna olevan hinnan saakin sitten jokainen laskea itse omista lähtökohdistaan.
Vadelman itsepoiminta Karijoella alkoi kiinnostamaan – mihin menen?
marjatilat.fi verkkosivuston tarkoituksena on olla kattava hakemisto Suomen marjatiloista, myös sellaisista, joiden valikoimaan Vadelman itsepoiminta kuuluu. Tähän alle on listattu hakemistossa olevia karijokelaisia marjatiloja, ja jos marjatilan nimen perässä on ”Vdelman itsepoiminta”, tarkoittaa se sitä, että tilalla tällainen palvelu mahdollisesti on.
Saattaa kuitenkin olla myös niin, että yhtään karijokelaista tilaa ei hakemistossa vielä ole, jolloin sivu tästä eteenpäin näyttää vähän tyhjältä. Silloin pitänee palata Googleen katsomaan, josko sieltä löytyisi vastaus kysymykseen ”Vadelman itsepoiminta Karijoki”
Ja mikäli vadelmat ovat tältä vuodelta loppu, poimittavaa toki usein on myös muista marjoista. Esimerkiksi mustaherukan itsepoiminta on usein mahdollista vielä vadelman loputtua. Ennen vadelmaa taas kypsyy mansikka, ja kannattaakin pohtia mansikan itsepoimintaa jos vadelma ei vielä ole kypsää.