Monille meistä mansikka on tuttu ja herkullinen herkku, jota nautimme kesäisin. Mansikkaa kutsutaan usein ”marjaksi” sen marjamaisen maun ja ulkonäön vuoksi, mutta kasvitieteellisesti tarkasteltuna mansikkaa ei voida luokitella marjaksi. Tämä johtuu siitä, että marja on tarkasti määritelty kasvitieteellinen käsite, ja mansikka ei täytä tätä määritelmää.
Kasvitieteellisessä mielessä marja on hedelmä, joka syntyy yhdestä kukasta ja sisältää yhden tai useamman siemenen. Tarkemmin sanottuna marja muodostuu kypsyneestä sikiäimestä, joka ympäröi siemeniä. Tyypillisiä esimerkkejä kasvitieteellisistä marjoista ovat esimerkiksi tomaatti, viinirypäle ja mustikka, joissa kaikissa sikiäin muodostaa hedelmän ja sisältää siemenet.
Mansikka sen sijaan ei täytä tätä marjan määritelmää. Kun tarkastellaan mansikkaa tarkemmin, huomataan, että se on moniosainen hedelmä. Mansikan punainen ja mehevä pinta, jota nautimme, koostuu useista pienistä osista, joita kutsumme ”siemeniksi”. Nämä ”siemenet” ovat itse asiassa pieniä, kova- ja karkeapintaisia kasvunystyjä, jotka ovat peräisin sikiäimestä mutta eivät ole perinteisiä siemeniä.

Koska mansikka muodostuu moniosaisesta hedelmästä, joka sisältää useita pieniä osia, se ei täytä kasvitieteellistä määritelmää marjasta, joka muodostuu yhdestä kukasta ja sisältää siemeniä. Siksi kasvitieteilijät eivät luokittele mansikkaa marjaksi.
On kuitenkin tärkeää huomata, että tämä kasvitieteellinen ero ei vähennä mansikan kulinaarista arvoa tai herkullisuutta. Mansikkaa nautitaan laajasti ”marjana” sen makean ja mehukkaan maun vuoksi, ja se on suosittu ainesosa monissa ruoissa ja jälkiruoissa. Joten vaikka mansikka ei täytä tiukkaa kasvitieteellistä marjan määritelmää, se on silti laajasti tunnustettu ja arvostettu herkku, joka tuo iloa monien ihmisten ruokapöytiin kesäisin.